Musiikki videopeleissä

Kun ensimmäiset videopelit luotiin, eivät ammattisäveltäjät säveltäneet niissä kuultavaa musiikkia vaan asialla olivat itse pelin kehittäjät. Heillä ei useimmiten ollut minkäänlaista ammatillista koulutusta ja musiikin olemassaolon pelissä määräsi pitkälti pelin RAM-muistin määrä, josta suurin osa oli tietysti varattu pelin grafiikalle. Musiikki saattoi koostua vain äänitehosteista tai yksinkertaisesta, ns. chiptune-musiikkia.

1990-luvun lopulle tultaessa saattoi peleissä kuulla enemmän elokuvamusiikin tavoin toimivaa musiikkia, ja 2000-luvulle saavuttaessa ilmestyi markkinoille pelejä, jotka perustuivat itse musiikin tuottamiseen ja sen soittamiseen, kuten esimerkiksi Guitar Hero.

Nykyään videopelien ja elokuvien muistuttaessa yhä enemmän toisiaan, on musiikilla videopeleissä samankaltainen tehtävä kuin elokuvamusiikilla. Ammattisäveltäjät tekevät musiikkia videopeleihin ja työskentelevät yhteistyössä pelikehittäjien kanssa. Nykyisin pelimusiikin säveltäjiä arvostetaan ja pelimusiikista jaetaan palkintoja, arvostettua The British Academy of Film and Television Arts eli BAFTA:a myöten.

Musiikkiraita tunnelmanluojana

Yksinkertaisimmissa peleissä, kuten kilpa-ajo- ja slottipeleissä, musiikki on usein loopattua, ja sen tehtävä on pääasiallisesti luoda dynaaminen ja hypnoottinen tunnelma, joka saa pelaajan unohtamaan ajankulun. Slottipeleihin voi käydä tutustamassa Nettikasinovertailu-sivustolla. Monimuotoisimmissa peleissä musiikin tehtävä on pitkälti sama kuin elokuvissakin eli johdattaa pelaaja kohtauksesta toiseen.

Tärkeintä sekä videopeleissä ja elokuvissa on maailman luominen. Maailman, joka saattaa poiketa hyvinkin paljon elämästämme todellisuudesta. Pelin musiikki auttaa pelaajaa uppoamaan pelin maailmaan luomalla vahvan pelille ominaisen tunnelman. Jos musiikki ei tue tätä tehtävää, kärsii koko pelin uskottavuus eikä pelaaja jaksa kauaa seurata tarinankerrontaa tai hahmoja, olivat ne miten erinomaisia tahansa.

Tietoa sävelten välityksellä

Musiikin tehtävä on myös välittää informaatiota. Videopeleissä informaatio on yhtä tärkeää kuin tunne-elämys ja musiikki on erinomainen väline esimerkiksi muuttuvien tilanteiden kommunikoinnissa pelaajalle. Musiikki voi kertoa taistelun alkamisesta ja päättymisestä, voitosta ja häviöstä. Myös pelkkä hiljaisuus voi kertoa paljon, kun musiikin yhtäkkinen puuttuminen ravistelee pelaajan hereille.

Musiikki vaikuttaa myös vahvasti pelaajan tunteisiin, jopa manipuloiden niitä. Musiikki auttaa pelaajaa samaistumaan pelin henkilöihin ja elämään heidän vaikeuksissaan ja voitonhetkissään mukana. Kun oikeatunnelmainen musiikki yhdistyy upean kerronnan ja visuaalisuuden kanssa, se soittaa tunteitamme kuin mitä instrumenttia tahansa. Meille jää pelaamisesta erinomainen kokemus, onhan musiikilla syvät psykologiset vaikutukset.

Musiikki elokuvissa

Musiikki on aina ollut tärkeä osa elokuvaa, se oli sitä jo mykkäfilmien aikaan ennen kuin ääni osattiin ottaa mukaan filmille, sillä mykkäelokuvia useimmiten säestettiin musiikilla elokuvateatterissa.

Nykyään musiikilla on paljon erilaisia tehtäviä elokuvassa. Se voi ohjata tunteita, ilmentää jatkuvuutta tai sen avulla voidaan katsojan huomio kiinnittää ohjaajan haluamalla tavalla johonkin tiettyyn asiaan elokuvassa. Musiikilla voidaan kuvata myös elokuvan hahmojen luonteenpiirteitä ja henkilöiden välisiä suhteita.

Muistatko minkälainen musiikki Uuno Turhapuro-elokuvissa on? Musiikki voi olla myös ikään kuin irrallaan elokuvan visuaalisesta puolesta ja sillä voidaan tuoda elokuvan kohtaukseen jotain uutta. Vaikkapa hilpeyttä tai jännittynyttä tunnelmaa voidaan luoda oikeanlaisella musiikilla sinänsä neutraaliin kuvaan.

Musiikki voi olla myös aivan vastakkaista kuvan sisällön suhteen. Tällaisia esimerkkejä löytyy vaikkapa Stanley Kubrickin, Oliver Stonen ja Quentin Tarantinon elokuvien kohtauksista.

Elokuvan musiikkia voidaan luokitella eri tavoilla. Voidaan esimerkiksi puhua ns. scoring-musiikista, jolla ei ole elokuvassa suoraa vastinetta, eli äänen tarkoitus on luoda tunnelmaa. Source-musiikista taas puhutaan silloin, kun musiikin synnyttävä asia on näkyvissä. Tällainen voi olla vaikka kitaraa soittava mies tai bändin konsertti. Eräänlainen ääritapaus on toisaalta musikaali, jossa musiikilla on aivan keskeinen osuus elokuvassa, ja tyypillisessä musikaalissa elokuvan juoni aika ajoin katkeaa kun päähenkilöt ryhtyvät laulamaan. Tunnettuja musikaaleja ovat mm. Sound of Music, Viulunsoittaja Katolla (Fiddle on The Roof) ja John Travoltan tähdittämä Saturday Night Fever. Suomalaisista musikaaleista voi mainita ainakin elokuvan Jos Rakastat (2010), joka on Neil Hardwickin ohjaama ja Katja Kallion käsikirjoittama. Sen musiikki koostuu suurelta osin suomalaisista pop-klassikoista, kuten Viidestoista Yö (Juice), Minä suojelen sinua kaikelta (Ultra Bra), Lasten mehuhetki (Tuomari Nurmio) ja Rakkaus on lumivalkoinen (Yö). Elokuvan musiikin voi myös hankkia CD-muodossa. Toinen merkittävä suomalainen musiikkiaiheinen elokuva on Hurriganes-yhtyeestä kertova Ganes (2007), jonka on ohjannut J.P. Siili. Tässä elokuvassa on tietysti suuressa osassa Hurriganesin musiikki.

Musiikki peleissä

Musiikki ja äänitehosteet ovat varsin olennainen osa pelin käyttöliittymää ja pelikokemusta. Ensimmäisissä videopeleissä 1970- ja 1980-luvuilla äänet olivat vielä nykymittapuun mukaan yksinkertaisia, mutta silloinkin ne jo täydensivät pelikokemuksen ja toimivat myös tärkeänä osana käyttöliittymää.

Esimerkiksi jokin pelin toiminto, oli se sitten hyppy tai jonkin aseen laukaiseminen synnyttää pelissä jonkinlaisen äänen. Tämä myös auttaa pelaajaa tietämään, että hänen toimintonsa on onnistunut. Musiikkia käytettiin peleissä usein myös fanfaareina, eli ilmoittamaan vaikkapa jonkin pistemäärän saavuttamisesta, tai pelin loppumisesta. Ennen pelin alkua soi usein myös jonkinlainen tervetulofanfaari.

Musiikki hoitaa nykyäänkin aivan samoja perustehtäviä pelissä, mutta sen merkitys on kasvanut entisestään niin, ja tiettyyn peliin, vaikkapa Angry Birdsiin parhaiten sopivan musiikin etsimisessä on varmasti käytetty suuri määrä työtunteja. Tuloksena onkin syntynyt peli, jossa on varsin omaperäinen musiikki. Parhaimmillaan musiikki toimiikin pelin musiikillisena ikonina: kun kuulee vaikka vain pienen pätkä Larryn tai Angry Birdsin musiikkia, tietää heti, että lähistöllä joku pelaa.

Larryn kaltaista täydellisesti peliin sopivaa musiikkia löytyy myös vaikka sellaisista peleistä kuin Enchanted Crystals, jota voi pelata Betsafessa. Myös esimerkiksi Cowboy’s Treasure ja Eagles Wings-peleissä on tyylikkäitä musiikkiraitoja. Molemmat pelit voi myös pelata Betsafen kasinossa.

Oma lukunsa ovat musiikkipelit, joissa useimmiten soittaminen on pelin perusidea. Yksi tunnetuimpia musiikkipelejä on tietysti Guitar Hero, jossa pelaaja ”soittaa” kitaraa tai bassoa taustamusiikin mukana. Vastaava peli on olemassa myös rumpaleille. Pelaamisen ei välttämättä tarvitse olla soittamista, vaan se voi olla myös vaikkapa tanssimista musiikin mukana. Karaoke-lauluakin voi nykyään harrastaa pelin muodossa, sillä laite näyttää kappaleen jälkeen laulajalle hänen pistemääränsä, ja laulajat voivat tällä tavalla kilpailla keskenään.

Peliin parhaiten sopivan musiikin löytämiseen tai säveltämiseen käytetään nykyajan peliteollisuudessa paljon resursseja. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että musiikki on niin tärkeässä asemassa parhaimman mahdollisen pelikokemuksen luomisessa. Oikeanlainen musiikki sulautuu osaksi peliä ja auttaa pelaajaa uppoutumaan peliinsä täysin ja keskittymään omaan suoritukseensa.

Musiikkifestivaalit Suomessa

Yksi asia mistä tietää, että kesä on tullut Suomeen, on erilaiset musiikkifestivaalit eli ”festarit”. Niitä järjestetään eri puolilla maata aivan kesän alusta aina Elokuun loppuun saakka.

Yksi vanhimmista suomalaisista musiikkifestivaaleista on Pori Jazz, joka perinteisesti pidetään keskikesällä Porissa. Vuonna 2014 se ajoittuu Heinäkuun 12. ja 20. päivän väliin. Tapahtuman pääpaikka on Kirjurinluoto, mutta festivaaliin kuuluu erilaisia oheistapahtumia eri puolella Porin kaupunkia. Vaikka nimensä mukaisesti tämä Porin ylpeys on jazz-musiikkiin keskittynyt festivaali, on esiintyjien joukossa myös bluesin, etnomusiikin ja progressiivisen rokin nimiä. Porin jazz on imagoltaan koko perheen festivaali.

Tietysti varsinkin nuorisoa kiinnostavat lähinnä kuitenkin varsinaiset rock-festivaalit, joilta järjestetään runsaasti eri puolilla Suomea, ja niillä on useimmiten myös ulkomaisia, joskus huomattavan nimekkäitäkin esiintyjiä. Vanhin rock-festivaali Suomessa on Turun Ruissalossa pidettävä Ruisrock., joka järjestettiin ensimmäisen kerran juo vuonna 1970. Pitkään oltiin siinä käsityksessä, että Ruisrock on Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty rock-festivaali, kunnes selvisi, että Hollannissa pidettiin vain muutama kuukausi aikaisemmin ensimmäinen Pinkpop. Ruisrock herätti aikanaan huomiota ja jopa paheksuntaa, sillä vaikka pitkätukkaisia nuoria, sekä tyttöjä että poikia, oli jo näkynyt katukuvassakin muutaman vuoden, nyt he ”valtasivat” kokonaisen puiston. Ruisrock tuli kuitenkin jäädäkseen, ja jo seuraavina vuosina se sai nopeasti seurakseen muita festivaaleja. Ruisrockissa käy nykyään keskimäärin 70000 ihmistä.

Toiseksi vanhin rock-festivaali Ilosaarirock on täysin talkoovoimin toimiva tapahtuma, jonka tarkoitus ei ole tuottaa kaupallista voittoa. Se järjestetään Laulurinteellä Joensuussa yleensä heinäkuun puolivälin aikaan. Muita suosittuja rock-festivaaleja ovat Tulivuorirock Lappajärvellä, Seinäjoen Provinssirock, jossa on ollut joinakin vuosina jopa 80000 ihmistä, sekä Mikkelin Jurassic Rock. Nämä tapahtumat järjestetään yleensä niille varatuilla maastoalueilla, joihin rakennetaan tilapäisesti esiintymislava, aidat, wc-tilat ja muut puitteet. Kaupunkitapahtumia edustaa taas esimerkiksi Turun Down By The Laituri, joka järjestetään ravintoloissa ja muissa konserttipaikoissa ympäri Turkua.

Hieman toisenlaista musiikkia tarjoavat Kaustisten kansanmusiikkifestivaali ja maailmanmusiikkijuhla Etnosoi, joka järjestetään poikkeuksellisesti vasta Marraskuussa. Helsingissäkin pidetään Elokuun puolivälissä kaksi viikkoa kestävä tapahtuma Helsingin Juhlaviikot, joka oli alunperin lähinnä klassisen musiikin juhla, mutta nykyään mukana on paljon myös etnoa ja jazz-musiikkia. Helsingin Juhlaviikot on myös perinteinen kaupunkifestivaali, jonka pääesiintymislava on usein ollut Kaisaniemen Puistossa.